Tieto- ja viestintätekniikka pedagogisena työvälineenä
Sulautuva oppiminen- artikkelissa pohdittiin sitä, että nuorille olisi tarjottava opetusta samoilla välineillä, joita he käyttävät vapaa-aikanaankin. Minusta se ei ole ollenkaan huono idea, sillä oppimisen esteenä on usein uusien asioiden “vierastaminen”, miten mukavaksi ne nyt vähän tutustuttua muodostuvaisitkaan. Toisaalta oma kokemukseni nuorien opettamisesta on se, että he eivät välttämättä arvosta sitä, että opiskelu tehdään ns. Helpoksi heille tai heitä yritetään miellyttää jollain tavalla. Useimmille on tärkeää uusiin asioihin tutustuminen ja oppiminen. Pohdin tuota siinä mielessä, että olisiko tämän idean takana sittenkin se, että opettajille itselleen facebook- ja muut ympäristöt ovat tuttuja ja sillä tavalla he voisivat itsekin oppia uusia taitoja tutulla aineistolla?
Nuorilla oli ennen facebookia ( jonka he toki myös hyväksyivät) irc-galleria ja tusina muitakin yhteisöjä, jotka toimivat melko samalla tavalla kuin facebook, joskin facebook on helpompi käyttää.
Uskon, että sosiaalisen median eri “villitykset” vaihtelevat vuodesta toiseen, joten on vaikea löytää sellaista arenaa, jonka oppimisen voisi suoda palvelevan loppuikää. Siksi ajattelen, että kouluissa olisi hyvä opettaa jotain muuta kuin mitä vapaa-aikana tehdään, sen vuoksi, että rohkeus uuden oppimiseen säilyisi.
Pilvipalveluiden haaste kouluilla on varmasti ajankohtainen asia. Saako koulussa pakottaa facebookin käyttöön? Minusta kaikessa, mitä jätämme verkkoon itsestämme, olisi noudatettava varovaisuutta ja tässä suhteessa olisi opetettava myös lapsia verkon käytössä. Nykyään vapaa-aika, työaika ja opiskeluaika kuluu verkon käytön parissa. Verkon käytön alkeiden opettaminen kuuluu jo vanhemmille kotona, mutta myös koulussa lapsia olisi suojeltava verkon negatiivisilta vaikutuksilta. Facebookissa annamme itsestämme erittäin henkilökohtaista tietoa, joka säilyy verkossa. Minun mielipiteeni on, että facebookin käyttöön ei saa pakottaa. On olemassa nuoria, jotka haluavat hallita sosiaalisen median käyttöään ystäväpiirinsä eritellen. Kaikki eivät halua koota kaikkia ystäviään yhteen, koska ei voida taata, tuleeko yhteisöllisyydestä positiivinen vai joskus jopa negatiivinen asia. Ihmisten elämäntilanteet ovat myös hyvin vaihtelevia ja monet jakavat kaiken elämässään tapahtuvan facebookissa. Tieto toisten elämässä tapahtuvista mukavista ja jopa ikävistä asioista on valtavaa. Jos tämä voi rasittaa joskus aikuisiakin, miten paljon se voi rasittaa lapsia ja nuoria? Nuorten hyvinvointi netin käytön suhteen olisi siis otettava huomioon myös tvt-opetuksen suhteen.
Luultavasti facebook jää myös jossain vaiheessa ns. Vanhanaikaiseksi systeemiksi ja löytyy uusia enemmän ihmisten tarpeisiin sopivia ohjelmia. Tosin näen facebookin kyllä vahvana, koska sieltä löytyy tädit, sedät, enot, mummot ym. Elämän tärkeät kontaktit. Jollain tavalla tämä porukka pitäisi sitten saada houkuteltua muihin ohjelmiin tai facebookia olisi kehitettävä enemmän “asiakasystävälliseen” suuntaan. Tällaisia ajatuksia tänään sosiaaliseen mediaan liittyen.